Suorittamista oppimatta

Etäopiskelu, monimuoto… verkkokurssit, moodle, canvas, zoom, teams... 

 

Sori kun kiroilin, lipsahti kun vituttaa, että korona läpsäsi taas meidät virtuaalimaailmaan. Nyt pitäisi kirjoitella ”omin sanoin” mutta lähdekirjallisuuteen perustuen ensiapukurssin materiaaleja, mutta luova kirjoittaminen tuntuu just nyt mielekkäämmältä, joten blogia pukkaa…

Verkkokursseissa on eroja. Opiskelin syksyllä loistavan ”someta duuniin” kurssin, johon oli linkattu mieletön määrä mielenkiintoisia videoita, blogeja, eri somekanavia jne… Erittäin laadukkaasti toteutettu ja visuaalisesti hieno verkkokurssi, kannattaa tsekata. Mutta sitten… kaikella rakkaudella, kun vedetään matalalla kynnyksellä, niin tyrkätään oppimisympäristöön kasa linkkejä ja pari sivua suositeltavaa lähdekirjallisuutta, käytännössä opiskelija laitetaan kirjoittamaan lähdetekstit uudelleen sanajärjestystä ja adjektiiveja muunnellen niin ettei plagiaattiseula vingahda. 

https://sometaduuniin.fi

Minä luen kevyttä kirjallisuutta siten, että katson keskelle riviä ja ”skannaan” tekstin läpi, luen romaanin todella nopeasti. Tieteellistä kirjallisuutta luen hitaammin, mutta siinäkin ”valokuvaamalla”. Tällä lukutyylillä en opi juuri mitään, kun kirjoitan samalla. Voin tuottaa tekstiä täysin sisäistämättä sitä. Opin vasta kun projektit ovat valmiita ja oikoluen ne katsoen, onko teksti soljuvaa ja johdonmukaista. Aina sitä ei tarvitse tehdä, aina ei ehdi. Sellaisista kursseista menen siis lukematta läpi. 

 

Tätä ei ehkä olisi kannattanut tässä paljastaa siltä varalta, että opettajani tämän blogin näkevät, mutta uskoisin, että en ole tässä yksin. Moni varmasti kirjoittaa lukematta. Onneksi useimmissa kursseissa on jonkinlainen ”varmistus”, on lisäksi tentti tai muu tapa tarkistaa osaaminen, mutta silti ihmettelen mihin tarvitaan kirjallisia raportteja niin usein. Moni oppii kirjoittamalla ”muistiinpanoja”, itse en koskaan ole ollut sellainen, opin kuulemalla, näkemällä ja keskustelemalla, siksi en pidä verkkokursseista, joissa tuotetaan tekstiä vain tekstin tuottamisen ilosta. Toisiaan matkivat tuotokset eivät varmasti ole opettajillekkaan kivaa luettavaa. Haastaisin tässä opettajia miettimään; jos et koe tuotosten lukua mielenkiintoiseksi, onko niiden teettäminen opiskelijalla mielekästä? Opettajakin haluaa kehittyä ammatissaan, miten voisimme hyötyä toisistamme parhaalla mahdollisella tavalla, jos dialogisuus ei ole mahdollista?

Onneksi meillä Laureassa on useimmiten valinnanvaraa osoittaa osaamisensa, teemme videoita, teemme ”näytelmiä”, teemme analyysejä, teemme asiakasprojekteja… tämäkin blogi oli alunperin yhden kurssin suoritustapa. 

 

Ulkoa opettelun sijaan verkkokursseilla tehdään usein virtuaalioksennus lähteitä kopioiden ja mukaillen. Jos on hyvä kielitaito niin vieraskielisistä lähteistä suoralla käännöksellä väistää melko hyvin blogiseulat. Oman tekstin tuottaminen alleviivataan erittäin ”vaaralliseksi” ja omien mielipiteiden esille tuominen on lähestulkoon kiellettyä. Tekstiä saa tuottaa vain tieteelliseen tutkimukseen perustuen, liiemmin kyseenalaistamatta. 

 

No se tämän päivän prokrastinoinnista. Helpotti hiukan. Takaisin miettimään, miten kirjoitan omin sanoin puhalluselvytyksen ohjeen ilman, että se muuttuu…