Suurperhe ja opiskelu

Opiskelu pienten lasten vanhempana on haastavaa, mutta kun lapsia on kuusi alle 13-vuotiasta, se on kaaos. Toistaiseksi olen selviytynyt kaikesta kuitenkin hyvin, ajattelin mennä ohessa vielä keväällä töihin, otin pari extrakurssia verkosta ja suunnittelen tekeväni sivusilmällä myös keskeneräisen tradenomitutkintoni valmiiksi.

 

Minulla on 2, 4, 6, 8, 10, 13 – vuotiaat lapset. Heistä kolme on koulussa, yksi esikoulussa ja kaksi nuorinta pari kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa. Viisi tyttöä ja yksi poika. Meillä on jatkuvasti tärykalvoja vihlova meteli. Etäopiskelu, tenttiin lukeminen tai mikään keskittymistä vaativa tekeminen on minulle aivan mahdottomuus. Koetan istua kuulokkeet päässä, mutta eihän sekään auta, kun näen sivusilmällä miten taapero pissaa alleen, vanhempi ja viisaampi nelivuotias piirtää tussilla seinään ja vastuullisemmat isosiskot 6 ja 8 v. koittavat sytyttää takkaa. Lasten isä on etätöissä ja koittaa hoitaa lapsia silloin kun minä en pysty, ulkopuolista apuakin tarvitaan kaaoksen hallintaan ja isosisko viihdyttää pienimpiä opettamalla heille k-pop tansseja.

Usein koulun aika koittaa kuitenkin vasta kun lasten isällä loppuvat työt tai kun lapset menevät nukkumaan. Usein lähden koululle ja salille heti kun vaan saan jonkun muun vahtimaan lapsia. Kuntosalin yläkerran sohvaryhmä on ollut pelastus monesti, kun on tarvinnut verkkotenttejä tehdä. Projektit valmistuvat yleensä siinä yhden aikaan yöllä ja tenttiin luen saunassa keskiyöllä. Pihalla meillä on lämpimään varastoon rakennettu työtila lasten isällä ja minä vuokrasin yksiön lähistöltä, johon pääsen keskittymään silloin kun lapset eivät minua tarvitse.

 

Kaksi lapsistani harrastaa muodostelmaluistelua, jäähallin parkkiksella kuluu usein tuntikausia ja ne ovatkin parhaita hetkiä hyödyntää. Fysiologian kirja kulki kojelaudalla monta viikkoa. Tavallaan saa olla kiitollinen koronasta, se pakotti koko maailman aidosti ”digiloikkaan” ja nyt toimii zoomit ja teamssit hienosti on-the-go. Työn, opiskelun ja perheen yhdistäminen on hyväksytympää. Omalla vastuulla on se, miten hyvin hommasta suoriutuu. 

 

Kun minulla oli vasta yksi lapsi, koitin saada edellisiä opintojani suoritettua loppuun, mutta valvominen esikoisen kanssa oli niin extremeä, että etäopiskelusta ei olisi tullut mitään. Lapseni eivät ole kukaan olleet päiväkodissa, joten lähiopinnotkaan eivät olisi tulleet kysymykseen. Minulla on aina ollut auditiivis-visuaalinen muisti, opin asiat kun kuulen ja/tai näen, pelkästään lukemalla en opi, koitan aina löytää vähintään youtube videon aiheesta, jotta kuulen myös selitettynä asian. Tässä jälleen on opintopiirini ollut korvaamaton, he kertovat minulle ääneen sen, mitä opettajat ovat dumpanneet nettiin luettavaksi, heidän avullaan opin vartissa sen mihin minulla menisi tuntikausia oppia lukemalla. Jos joudun lukemaan itsekseni, mumisen ääneen, se helpottaa keskittymistä ja oppimista, sitä vaan ei kehtaa tehdä julkisilla paikoilla.

Silloin kun lapsia on yksi tai kaksi, heitä tarvitsee myös jatkuvasti viihdyttää. Kun lapsia on kuusi, isommat viihdyttävät pienempiä ja lapset oppivat itsenäisemmiksi sisarustensa vanavedessä. Usein riittää, että on läsnä, pitää lasten kanssa lounastauon, hyväksyy sen, että etätyöt ja opiskelut ovat ympärivuorokautista puuhaa ja muistaa pitää kiinni niistä minuuteista mitkä ovat viikossa varattu rentoutumiselle. Minulle omaa aikaa ovat ne pari tuntia kun heiluttelen puntteja ja katson salin infrapunasaunassa telkkaria. Jooga kerran viikossa on myös psyykelle tärkeää, ilman sitä alkaa painokin nousta, kun keho on jatkuvassa hälytystilassa. Vaikka mieli jaksaa juosta, keho kertoo, että on pysähdyttävä ja hidastettava tahtia välillä.