Ruutuaika

 

Läppäriä, liikuntaa ja lepoa. Mihin katosi se asiantuntijoiden saarnaaminen ruutuajasta kun etätyöt ja etäopiskelut otettiin käyttöön? Kovasti on kehuttu etätyön etuja, turvallisuutta ja tehokkuutta, mutta hirveän vähän puhutaan haitoista.

En ole vielä alan asiantuntija, mutta taatusti etätyöläisistä aikanaan tulee minulle iso asiakassegmentti, siksi nyt pohdinkin haittoja omakohtaisten kokemusten kautta.

 

Olen etäluentojen aikana alkanut kärsimään jatkuvista päänsäryistä, tarvitsisin ehkä ikänäkööni silmälasit, mutta normaaliopetuksessa pärjään hyvin, kun katseen kohdistaminen on moniulotteisempaa. Silmät pääsevät lepoon, kun välillä katson luennoitsijaa kaukana, välillä kirjaa edessäni ja välillä vaan tuijottelen ulos ikkunasta kuunnellen luentoa. Etäluennoilla usein on katsottava näyttöä koko luennon ajan, koska näytöllä pyörii presentaatio. 

Niskat ovat jumissa alaviiston katseen vuoksi ja muu kroppa jumittaa jatkuvasta istumisesta.

 

Psyykkiset vaikutukset ovat kenties vielä ikävämpiä. Nyt kun kuntosalitkin ovat olleet pitkään kiinni, tunnen yksinäisyyttä. Introvertit kuulemma viihtyvät näin, mutta extrovertille kotona kyhjöttäminen on tuskallista. Ystävystyminen verkon yli on vaikeaa, kun toisen kehonkielen lukeminen on vain murto-osa siitä mitä se olisi oikeassa kohtaamisessa. Luottamus on myös koetuksella, kun en näe ”vastapelaajiani”. 

 

Suhde perheeseen kärsii, lasten on mahdotonta ymmärtää sitä, että olen fyysisesti läsnä, mutta minua ei saisi häiritä. Kun luennot jatkuvat tuntikausia, lasten kärsivällisyys ei riitä odottamaan ”taukoa” jolloin he saavat hetken huomiota. Usein luento voi kestää reilusti yli tunnin ilman taukoa, lapsille tuo aika on ikuisuus. Miten voin rajoittaa lasteni ruutuaikaa, kun itse istun koneen ja/tai puhelimen takana 12 tuntia päivässä? 

 

Millaista mallia näytämme lapsillemme, millaiseen ”uuteen normaaliin” sopeudumme? Pitäisikö työpäivät aikatauluttaa kokonaan uudelleen, olisiko siesta tarpeen meilläkin, jotta saataisi valoisaan aikaan käydä ulkona talvellakin ja kehoon liikettä välissä. 

 

Onni on, että opiskelen fysioterapiaa, meillä useimmat opettajat ymmärtävät miten haitallista staattinen epäergonominen kyhjöttäminen ja passiivisuus on terveydelle. Kuinka moni työnantaja ymmärtää tämän? Uskoisin, että jos ergonomiasta on luennoitu viimeiset 20 vuotta ja siihen on toimistoissa panostettu, nyt olisi aika kouluttaa yritykset integroimaan etätyöhön liikuntaa oikeassa mittakaavassa. Työhyvinvoinnista huolehtiminen on saanut aivan uudenlaiset haasteet, onko meillä tutkimustietoa ja ammattilaisia tähän asiaan puuttumaan?