Fysioterapeuttina vuodeosastolla

Moikka!

Olen päässyt tutustumaan kevään ja kesän aikana fysioterapeutin työhön vuodeosastolla sekä erikoissairaanhoidon akuuttiosastolla työharjoittelussa että kesätyön muodossa terveysaseman sekavuodeosastolla. Mikä se fysioterapeutin työ vuodeosastolla sitten oikein on?

Minulla ei entuudestaan ollut mitään kokemusta tai mielikuvaa, mitä fysioterapeutti osastolla tekee, joten kevään harjoitteluun lähdin isolla kysymysmerkillä, kuitenkin avoimin mielin. Takana oli jo yksi työharjoittelu, jossa pääsin tekemään vastaanottoa. Nopeasti harjoittelussa pääsin tapaamaan monipuolisesti erilaisia potilaita, jotka olivat osastolla erilaisten sairauksien tai tapaturmien vuoksi. Pääsin harjoittelussa melko nopeasti tapaamaan potilaita myös itsenäisesti, joka antoi minulle myös paljon itsevarmuutta. 

Fysioterapeutin rooli vuodeosastolla on todella monipuolinen; se koostuu muun muassa potilaan toimintakyvyn arvioinnista ja sen kehittämisestä, kotikuntoisuuden arvioinnista sekä apuvälinetarpeen arvioinnista. Potilaat ovat osastolla vaihtelevasti päivien tai jopa viikkojen ajan. Terveysasemalla jotkut potilaani olivat osastolla koko 3 kuukauden mittaisen kesätyöni ajan jääden sinne vielä kesätyöni loppumisen jälkeenkin. Osastolla potilaiden päivärytmi on tietynlainen, klo 8 aamulla jaetaan aamupala, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen jne. Välissä kahvittelua ja omaisiakin käy päivittäin vierailemassa. Aamulla alkaa lääkärin kierto ja hoitajia ravaa huoneesta toiseen milloin mistäkin syystä. 

Osastolla moniammatillinen yhteistyö korostuu. Osastolla on usein tietty/tietyt lääkärit tekemässä kiertoa ja hoitajatkin tulevat nopeasti tutuiksi. Yhteisen sävelen löytyminen hoitajien, fysioterapeuttien ja lääkärien välillä on äärimmäisen tärkeää sujuvan yhteistyön mahdollistumiseksi. Tämäkään ei valitettavasti ole joka paikassa itsestäänselvyys, joskus fysioterapeutteja ei välttämättä arvosteta/huomioida tai osastolla vaanii muuten jonkinlainen hierarkia. Minä pääsin onneksi kesätyöni aikana todistamaan tästä täysin vastakohtaa, hoitajat ja lääkäri työskentelivät tiiviissä yhteistyössä fysioterapeutin kanssa, potilaiden hoitotyössä painotettiin kuntouttavaa työotetta ja viikoittain pidettiin yhteisiä kuntoutuspalavereja kuntoutuksen edistämiseksi. Näin pysyttiin ajan tasalla potilaiden jatkosuunnitelmista ja tarpeista. 

Potilaita tavattiin päivittäin ja aikataulut olivat hyvinkin joustavia. Joskus potilaiden luokse ei millään meinannut päästä, kun vuoron perään huoneessa ravasi lääkäriä tai hoitajia haavanhoidossa, auttamassa aamupesuissa, kierrolla, lääkkeiden jaossa yms. Sitä piti aina uskaltaa livahtaa sopiviin väleihin varastamaan potilas liikkeelle. Vuodepotilaiden kanssa tehtiin liikeharjoitteita sängyssä ja harjoiteltiin istumaan nousua. Aktiivisemman potilaan kanssa saatettiin lähteä vaikka ulos lenkille, treenattiin seisomaannousuja ja tehtiin treenejä käsi- ja nilkkapainojen kanssa. Aikalailla mielikuvitus oli rajana, välineitä oli erilaisia ja jos jotain tarvitsi lisää, pystyi osastonhoitajaa pyytää tilaamaan seuraavassa tilauksessa tarvittavia. 

Pääsin tutustumaan moniin erilaisiin apuvälineisiin, mutta yleisimmin vuodeosastolla käytössä oli rollaattori, eva-teline sekä pyörätuoli. Fysioterapeutin vastuulla oli oikeiden apuvälineiden hankkiminen kotiutuville potilaille. Joskus potilaan kanssa tehtiin yhdessä koekotiutus, jossa potilaan kotona selviytymistä arvioitiin fysioterapeutin toimesta; mahtuuko rollaattorin kanssa liikkumaan kotona, onko mattoja/kynnyksiä ylitettävänä, mahtuuko rollaattorin kanssa vessaan tai tarvitseeko esimerkiksi jotain tukikaiteita asentaa tai kynnyksiä madaltaa. 

Osastolla päivittäinen tavoite oli saada potilaat jaloilleen. Ruokailut pyrittiin järjestämään yhteisessä päiväsalissa, joten 11.30-12 oli kiireisintä aikaa, kun juoksenneltiin huoneesta toiseen kannustamaan ja avustamaan potilaita päiväsaliin. Jos päiväsaliin ei jaksanut kävellä, voitiin sinne siirtyä myös pyörätuolilla tai vaihtoehtoisesti jäädä huoneeseen sängyn reunalle/tuoliin istumaan. Olin aktiivisesti apuna potilassiirroissa ja välillä minä olin se, joka napakasti käski potilaat ylös. Olisihan se paljon mukavampaa vain päivät pitkät loikoilla sängyssä. Yksi potilas kommentoi, kuinka minulla on "lehmän hermot", kun en antanut hänen luovuttaa kävelyharjoituksessa. Otin tämän kehuna. 

Osastolla työskentely eli jatkuvasti, välillä ei päässyt mihinkään ja välillä olisi halunnut olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ajoittain työ oli haastavaa ja joskus yksinkertaisempaa. Kukaan potilas ei ollut samanlainen eikä varmaan yhtäkään asiaa pystynyt tekemään samalla tavalla kahden potilaan kohdalla. Myös potilaan voinnit vaihtelivat ajoittain leviävien virustautien seurauksena ja muuten voinnin huonontuessa. Vuodeosastolla työskentely on ollut tähän asti ehdottomasti minulle opettavaisin kokemus! Olen saanut paljon itsevarmuutta ja oppinut soveltamaan ja muokkaamaan tekemisiäni lennosta. 

Loppuun vielä kertauksena tiivistetysti esimerkkejä fysioterapeutin työstä vuodeosastolla; arvioidaan voiko potilas vielä kotiutua, tarvitaanko kotiin apuvälineitä sekä säännöllinen potilaiden mobilisointi. 

MITÄ JÄI KÄTEEN? 

Sain ensimmäisen oman alan kesätyöni todella onnekkaana, opintoja minulla on vielä 1,5 vuotta jäljellä eikä kovinkaan moni paikka ota opiskelijoita töihin. Kuitenkin omalle kohdalleni osui upea mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistani ja takataskuun jäi paljon oppeja tulevaisuuteen.

~ Wilma